Koiran tassuside eli käpäläpaketti – mikä se on ja miten se tehdään? Entä, jos side ei pysy tai koira syö sen? Lue tästä ohjeet napakasti pysyvän ja suojaavan tassusiteen askarteluun.
Tärkeää muistaa:
- Selvitä ensin, onko syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen.
- Vain kuivan, puhdistetun tassun saa paketoida.
- Varpaiden ja polkuanturoiden välit pehmustetaan hankaumien ehkäisemiseksi
- Tassuside suojataan kastumiselta ja koiran hammasteluilta.
- Tilanne siteen alla tarkastetaan päivittäin.
Milloin tassuside tarvitaan?
Tassu on hyvä paketoida, jos siinä on avohaava tai muu ihon pinnan rikkonut vaurio. Tassuside suojaa vauriota paitsi mikrobeilta, myös mekaaniselta ärsytykseltä, ja nopeuttaa siksi paranemista.
Tyypillisiä tassun ihovaurioita ovat erilaiset pistohaavat, viillot, halkeamat ja anturoiden “puhkipalamiset” koiran jarrutettua nopeasti. Myös kynsivauriot voivat edellyttää käpälän paketointia, poislukien pienimmät kynsien leikkuun yhteydessä syntyneet veripisaroinnit.
Jos iho ei ole rikki, ei tassua tavallisesti tarvitse suojata paketilla. Esimerkiksi anturan sarveiskerros saattaa halkeilla vain pinnallisesti. Myös ranteen “jarruanturan” yläpuolella olevan, siistin, kuivan haavan voi hyvillä mielin jättää sitomatta.
Nyrkkisääntö: jos haavasta on yhteys “kosteisiin” ihokerroksiin tai syvemmälle ja se sijaitsee tassun sellaisessa kohdassa, joka koskettaa lattiaa, maata, heinikkoa, hankea tms, pitäisi ryhtyä tassupaketin askarteluun.
Valmistelut ennen tassun sitomista
- Poista tarvittaessa karvat vaurioalueelta.
- Huuhtele tassusta lika ja veri kädenlämpöisellä vedellä. Suuntaa suihku vaurioalueelta pois päin.
- Suihkuta haavakohtaan paikallisantiseptia, esim. Septidin petiä.
- Taputtele tassu hellästi kuivaksi. Aloita kuivaaminen haavakohdasta. Jos olet käyttänyt pyyhettä tai paperia muihin kohtiin, älä palaa enää käyttämään sitä haavaan. Jos koira sietää föönaamista, voit myös föönata tassun haalealla lämmöllä.
- Varaa tassu sidoksen tarvikkeet ulottuville.
Mitä tassusiteeseen tarvitaan?
Tassusidokseen tarvitset:
- Sidetaitos, kuitutaitos tai imukykyinen haavatyyny (apteekista)
- Kipsinalusvanua, esim. Cellona (apteekista)
- Itseliimautuvaa sidosta esim. Coban, Fun-Flex (apteekit ja hyvin varustellut lemmikkitarvikeliikkeet)
- Sakset
Tassusiteen teko
- Peitä vaurioalue sidetaitoksella.
- Pehmusta varvasvälit ja polkuanturoiden välit kipsivanulla. Pyöräytä vanua myös kannuskynsiväliin. Vinkki: taita kipsivanu puoliksi, leikkaa kipsivanuun keskelle reiät koiran varpaille ja työnnä varpaat rei’istä läpi. (ks kuvat)
- Kääräise kierros kipsivanua koko aikaansaannoksen päälle pehmikkeeksi.
- Kiedo päällimmäiseksi itseliimautuva sidos. Varmista, että sidoksen alle mahtuu sormi, jotta veri pääsee kiertämään.
Sidotun tassun suojaaminen
Tassuside pitäisi suojata vedeltä, lialta ja koiran hampailta. Lika ja vesi ovat näistä helpoimmat torjuttavat; esimerkiksi kurarukkasen tai kertakäyttöhanskan saa kiinnitettyä tassusidoksen päälle suhteellisen kätevästi. Varmistukseksi voi kiepauttaa teippiä.
Tarjolla on myös varta vasten tarkoitukseen suunniteltuja suojatossuja, joita löydät eläintarvikeliikkeistä ja eläinlääkäriasemilta.
Hampailta suojaaminen voi edellyttää hieman järeämpiä toimia, etenkin, jos kyseessä on toimelias koira, joka joutuu viettämään aikaa yksin. Yleensä pureskelun estämiseen tarvitaan kauluri.
Tassusidoksen pureskelun vaarat – miksi kauluri on niin tärkeä?
- Siteen alta paljastuva haava altistuu koiran “omatoimihoidolle” ja siten haavatulehdukselle. Harva koira malttaa olla nuolematta vauriokohtaa.
- Sidokset voivat koiran mielestä olla niin kiinnostavia – tai ärsyttäviä – että niitä maistellaan. Etenkin eritteiset sidetaitokset ja tahmeat teipit saattavat maistua. Kun sulamattomia sidetarpeita mutustellaan tarpeeksi, altistutaan suolitukosriskille.
- Ihmiset tapaavat väsyä tassusiteen uusimiseen. Kun tassuside on askarreltu samana päivänä seitsemännen kerran, voi lujahermoinenkin koira alkaa aistia turhautumista hoitajassaan. Kiristyvä tunnelma laskee myös koiran hoitomyöntyvyyttä.
Koira pureskeli tassusiteen – mitä nyt?
Löytyikö kotoa tassusiteen riekaleet ja siteestä itsensä vapauttanut koira? Ei hätää, peli ei ole menetetty. Seuraa tilannetta kotona ja ota tarvittaessa yhteyttä eläinlääkäriin.
Jos vaikuttaa, että sidoksia on syöty:
- Seuraa, tuleeko sidosmateriaalia ulos jommasta kummasta päästä. Usein materiaali joko oksennetaan tai kakataan ulos parin päivän sisällä.
- Hakeudu eläinlääkäriin, jos koira ei syö tavalliseen tapaan, on väsynyt tai levoton, aristaa vatsaansa, kärsii kakkavaikeuksista tai yrittää toistuvasti oksentaa siinä onnistumatta.
HUOM! Tassua ei ole pakko pestä jokaisen sidoksen vaihdon yhteydessä. Jos haava vaikuttaa siistiltä, voit suihkauttaa siihen esimerkiksi Septidin pet -haavasuihketta vaihtojen välillä. Seuraa haava-aluetta kuitenkin tarkasti: jos näkyy tulehduksen merkkejä, eli kuumotusta, punoitusta, turvotusta tai märkimistä, hakeudu eläinlääkäriin.
Tassuside ei pysy, mikä neuvoksi?
Jos tassuside karkaa käpälästä kävelyn aikana, tarkasta nämä:
- Onko tassuside liian paksu? Oikein tuhti tassutumppu löystyy helposti ja putoaa.
- Onko side riittävän kireä ja ulottuuko se riittävän ylös? Etujalassa voi auttaa, että side ulottuu “jarruanturan” yli jalan kapeimpaan kohtaan.
- Pitäisikö menoa vähän jarruttaa? Kun jalassa on tassuside, ulkoillaan muina asiakoirina lyhyehkössä hihnassa, eikä telmitä kavereiden kanssa tai juosta siksakkia Fleksin nokassa.
Älä anna periksi!
Tassusiteen askartelu voi aluksi tuntua hankalalta, jopa epätoivoiselta, jos tiedossa on viikkojen paranemisoperaatio. Esimerkiksi kokonaan irronneet kynnet voivat parantua tuskastuttavan hitaasti.
Tassun sitomisesta tulee kuitenkin nopeasti arkinen juttu, joka sujuu kerta kerralta nopeammin. Pian olet jo mestari arvioimaan sidosmateriaalien määrää, siteen sopivaa napakkuutta, ja myös koira tottuu päivä päivältä paremmin hoitotoimenpiteisiin.
Ja juuri, kun homma sujuu kuin koiratanssi, tassu onkin jo terve.
Onnea matkaan, selviät kyllä!
Joko tutustuit Septidin pet -haavasuihkeeseen?