Kun rakas lemmikki saa haavan, suhtautuu moni meistä siihen vakavammin kuin omiin naarmuihinsa. Tämä on ihan järkevää: koira tai kissa ei osaa kertoa, miten ja millä tavalla haavaan koskee tai kuinka se on syntynyt. Vastuu hoidontarpeen arvioinnista on siis aina ihmisellä. Milloin koiran tai kissan haava sitten vaatii eläinlääkärin hoitoa?
Hyvä uutinen on, että useimmat pikkuhaavat ja nirhaumat hoituvat helposti kotona. Tarkasta tilanne rauhassa, käytä harkintaa ja kuuntele myös omaa intuitiotasi. Jos huoli kaihertaa mieltä koko ajan, on ehdottomasti parempi piipahtaa eläinlääkärin juttusilla.
Eläinlääkärin puoleen on hyvä kääntyä, jos haava on:
- runsaasti vuotava: vuoto ei rauhoitu muutamassa minuutissa
- silmässä tai aivan sen lähellä
- syvä, laaja, repaleinen tai palkeenkielimäinen tai on mahdollista, että haavassa on vierasesine
- likainen, esimerkiksi puremahaava
- tulehtunut.
Milloin haava pitää näyttää eläinlääkärille?
Eläinlääkäristä on haavan hoidossa apua, kun vaurion tutkimiseen tai korjaamiseen tarvitaan ammattivälineistöä tai parantamiseen reseptilääkitystä.
Tavallisen lemmikinomistajan voi olla vaikeaa arvioida tarvetta: pinnallinen naarmu saattaa sotkea turkkia verellä dramaattisen oloisesti, jolloin sen vakavuus tulee yliarvioitua. Toisaalta esimerkiksi syvä pistohaava voi jäädä kokonaan huomaamatta ja aiheuttaa vakavan tulehduksen.
Useimmiten on parempi katsoa kuin katua. Jos olo on kovin epävarma, kannattaa jo oman mielenrauhan kysyä asiaa eläinlääkärin chat-palvelusta – tai lähteä näyttämään vauriota paikan päälle.
Miten eläinlääkärin tarvetta arvioidaaan?
Haavan koko
Haavan kokoa voi olla vaikeaa arvioida silmämääräisesti. Joskus haava voi olla pinnallinen naarmu, joka vaatii vain huolellisen puhdistuksen sekä suojaamisen nuolemiselta ja hankaamiselta. Naarmuille on tyypillistä, ettei haavassa ole erotettavissa selkeitä, irrallisia reunoja, ja verta korkeintaan tihkuttaa hieman.
Toisinaan taas pieneltä näyttävä pistohaava voi ulottua syvälle kudoksiin. Pistohaavaan on hyvä suhtautua aina astetta varovaisemmin: jos ei tiedä, mikä haavan on aiheuttanut, ei voi myöskään olla varma sen syvyydestä.
Jos haavan pohjalla häämöttää muuta kudosta, usein väriltään vaaleaa, kuten rasvaa tai jänteitä, on aina haava niin syvä, että kuuluu eläinlääkärin hoitoon.
Sama koskee haavoja, joissa on repaleiset, irrallisen oloiset reunat, haavat, jotka ovat muodoltaan ns. palkeenkieliä, ja ammottavat haavat, joiden reunat eivät ulotu yhteen.
Haavan sijainti
Jos haava on lähellä lemmikin silmää, on olemassa vaara, että myös silmän pinnassa on naarmu. Silmän lähellä olevat haavat onkin yleensä hyvä näyttää eläinlääkärille.
Eläinlääkärin apua tarvitaan myös haavoille, jotka eivät tahdo pysyä kiinni, koska sijaitsevat esimerkiksi jatkuvasti heiluvassa hännässä, nivelen kohdalla tai tepastavissa tassuissa. Jatkuvasti avoimeksi kohellettu haava on altis tulehtumaan ja paranee tuskastuttavan hitaasti.
Aivan oma taiteenlajinsa ovat luppakorvaisten koirien korvalehtien haavat ja innokkaasti viuhtovien häntien päihin ilmaantuvat haavat. Ne eivät yleensä aiheuta vaaraa koiralle, mutta avautuvat helposti koiran touhuillessa ja vuotavat runsaasti. Pinnalliset haavat voi puhdistaa ja sitoa ja itse, mutta kovin eloisissa korvissa ja hännissä sidokset pysyvät huonosti.
Haavan puhtaus
Likainen, syvä haava kuuluu aina eläinlääkärin hoitoon.
Pinnalliset haavat voi likaisinakin hoitaa kotona, kunhan seuraa tarkkaan tilanteen kehittymistä. Paikallisantiseptilla, kuten klooriheksidiiniglukonaattia ja allantoiinia sisältävällä Septidin petillä, puhdistamalla päästään esimerkiksi metsästä tulleiden naarmujen tai pinnallisten kynsiraapaisujen kanssa yleensä mainioon lopputulokseen.
Pistohaavoja on syytä epäillä likaisiksi. On tavallista, että piston aiheuttajasta, kuten kasvien piikeistä, ohuista lasinsiruista ja puutikuista katkeaa haavan pohjalle kärki. Samalla ihon lävistänyt vierasesine vie mukanaan haavan pohjalle myös muuta likaa.
Toisinaan pistohaavan aukko ehtii jopa umpeutua ennen kuin vierasesine märkii, minkä seurauksena voi syntyä hyvinkin häijy tulehdus.
Syvät puremat aina eläinlääkärin hoitoon
Purema- ja raapimahaavaan suhtaudutaan aina likaisena haavana. Ulkoisesti siistin näköinen puremahaava tai syvä kynsihaava voi olla aikamoinen bakteeripesä – ja parantuminen vaatia antibioottikuurin. Jos lemmikkisi osallistuu kahakkaan koirapuistossa tai kissatappeluksi äityneeseen painituokioon, on eläinlääkäriin hyvä hakeutua herkästi.
Puremissa itse haavan lisäksi ongelmana ovat suun bakteerit, jotka saavat helposti aikaan tulehduksen. Jos hammas on päässyt lävistämään ihon kunnolla, eikä puremaa huomata, voi ihon alla turkin suojassa muhia ikävä yllätys.
Yleisoireet
Jos lemmikki vaikuttaa väsyneeltä, se ei syö, kuumeilee tai vointi muuten poikkeaa totutusta, on hankkiuduttava pikaisesti eläinlääkäriin.
Kun koiran tai kissan haava tulehtuu
Tulehtuneita haavoja – myös pinnallisia – on syytä näyttää eläinlääkärille, ellei tulehdus asetu parissa päivässä paikallishoidolla, kuten puhdistamisella, paikallisantiseptilla ja suojaamisella.
Tulehduksen merkkejä ovat turvotus, kuumotus ja se, että haava tihkuttaa märkää.
Jos haavan aukko on pieni, mutta sen ympärillä iho tuntuu kuumalta ja turvonneelta, vaurio todennäköisesti ulottuu oletettua syvemmälle, ja mikrobit ovat löytäneet tiensä ihon sisään. Tällaiset haavat kuuluvat aina eläinlääkärin hoitoon.
Tyypillinen syy lemmikin haavatulehdukselle on lemmikin omatoimisesti toteuttama hoito, eli haavan perusteellinen nuoleminen. Huolellisella “omahoidolla” pienestäkin haavasta voidaan saada aikaiseksi hankaluuksia.
Siksi nuolemisen estäminen on koirien ja kissojen haavanhoidossa erityisen tärkeää.
Myös ihmisen kokemuksilla on väliä
On tavallista, että haava vaivaa lemmikin ihmisperheenjäseniä jopa enemmän kuin potilasta itseään. Haava lemmikin tassussa voi huolestuttaa paljon enemmän kuin vastaavan kokoinen tai suurempi vaurio omassa ihossa.
Huoli on varsin ymmärrettävä, tarpeellinenkin: suhtaudumme lemmikkeihin suojelevasti ja tiedostamme, etteivät ne osaa kertoa meille mm. kiputuntemuksistaan. Siksi me olemme vastuussa tilanteen tulkinnasta.
Kuuntele siis myös omaa oloasi herkällä korvalla: jos heräät yöllä pohtimaan haavaa ja mietit jatkuvasti, pitäisikö se näyttää eläinlääkärille, voi jo ihan oman mielenrauhan vuoksi olla järkevää piipahtaa näytillä – siltikin, vaikka käynti lopulta osoittautuisi turhaksi.
Toivottavasti artikkeli antoi sinulle vastaukset kysymyksiisi!
Tutustu myös Septidin pet -haavapuhdisteeseen. Se on tehokas paikallisantisepti, joka puhdistaa eläimelliset ihovauriot hellävaraisesti!
LÄHTEET:
https://www.msdvetmanual.com/pharmacology/antiseptics-and-disinfectants/biguanides-as-antiseptics-and-disinfectants-for-use-with-animals?query=chlorhexidine